|
Monet keskustelut eduskunnassa ovat saaneet vereni kiehahtamaan oikein kunnolla. Mieleeni on kirkastunut selkeästi se todellisuus, ettei eduskunnassa ole yhteistä ymmärrystä siitä, miten tämä maa tällä hetkellä on jakaantunut. Ei ymmärrystä siitä, kuinka vaikeassa tilanteessa monessa perheessä ollaan, puhumattakaan yksinhuoltajien tai monen yksinäisen asemasta. Sen asiantilan ymmärtäminen, että todellakin valtaapitävien suurelle enemmistölle riittää se, että enemmistö voi hyvin ja pärjää elämässään ja köyhyydestä kysyville voidaan hymähdellä tyyliin - ”eihän köyhyyttä ole edes olemassa, köyhiäkö muka - emmehän elä missään banaanivaltiossa”. Ja pääministerikin käskee kertoa, jos on todella köyhiä ihmisiä, eikä toimeentulotukiluukulta apua saada nopeasti. Mitähän sitä yritetään tehdä, jos kysytään moneen kertaan, että mitä eduskunta aikoo tehdä nykytilanteelle? Jossa sosiaalitoimet eivät yksinkertaisesti pysty vastaamaan siihen tarpeeseen, joka eri puolilla Suomea on parasta aikaa arjen todellisuutta? Ihmisillä ei ole ruokaa, ei millä maksaa vuokransa ja muut laskunsa, mitä muuta se on kuin köyhyyttä? Köyhyys ei ole samanlaista Suomessa, kuin esimerkiksi monissa Afrikan maissa, mutta myöskään suomalaista köyhyyttä ei pidä vähätellä. Se on olemassa ja vaatii toimenpiteitä nopeasti. Yhä suurempi joukko ruokajonoissa, yhä useampia vailla asuntoa - kasvotonta massaa eduskuntatalon kupeessa. Kuinka monta kertaa on eduskunnan lähetystöjen vastaanottotilassa köyhien eläkeläisten delegaatio käynyt tuomassa terveisiä? Viimeisten kuluneiden kolmen vuoden aikanakin monta kertaa. Takuueläkettä tarjotaan täkynä seuraavien vaalien alle vuonna 2011 - kuinka moni on enää silloin tarttumassa koukkuun, kun nälkä kurnii vatsassa jo tänään ja laskupino kasvaa eteisen pöydällä? Vasemmistoliitto on omissa tavoitteissaan kuluvalle vuodelle esittänyt perusturvaetuuksien yhtenäistämistä 750 euroon kuukaudessa. Tämä merkitsisi esimerkiksi työmarkkinatuen korottamista nykyisestä. Samoin esityksemme perusturvauudistukseksi merkitsisi sitä, että kaikkien nykyistä pelkkää kansaneläkettä tai pientä työeläkettä ja kansaneläkettä saavien vähimmäiseläke korotettaisiin 750 euroon. Vasemmistoliiton perusturvauudistus koskisi kaikkia noin 650 000 pienintä eläkettä saavaa. Hallituksen ns. takuueläkemalli on pelkkää kansaneläkettä saavilla selvä parannus nykyiseen, mutta esitys on sikäli puutteellinen, että se koskee vain noin 120 000 eläkkeensaajaa ja merkitsee eläkesäästölain säätämistä, koska tulevien korotusten kustannusvaikutus jää pienemmäksi kuin nykymallilla. Pienen työeläkkeen saajat ovat tässä uudistuksessa jäämässä menettäjän asemaan. Ja tämä todellisuus on luettavissa myös Sata-komitean lausunnoista. Eli voimme miettiä onko takuueläke vaalitäky vai todellista tavoitteellista eläkeläisköyhyyden poistamista hallituksen suunnalta? Pienimmät vanhempainpäivärahat saavat korotuksensa, mikä on tärkeä asia, mutta kuinka jaksavat kamppailla ne yksinhuoltajaperheet, joissa ei kympin korotukset paljon naurata, kun lapsilisäkin leikkaa toimeentulotukea. Lapsilisän muuttaminen etuoikeutetuksi tuloksi, joka olisi koskematon kaikissa laskentakaavoissa, tuntuu olevan täysin mahdoton tehtävä. Eihän se näy eduskunnassa, vaikka kaikki lapset eivät pääsekään yhteisille leireille, retkille ja katsomaan maailmaa. Eihän se näy valtiosalissa, vaikka kaikilla lapsilla ei olekaan mahdollisuutta harrastaa ja saada uusia vaatteita entisten kuluneiden ja rikkinäisten tilalle. Järjestöt ja yhdistykset tekevät tärkeää työtä ja koettavat auttaa kaikin tavoin hädässä olevia ihmisiä. Mutta usein myös yhdistysten toiminta alkaa olla vaarassa, toimitilojen tai rahoituksen puuttumisen vuoksi. Minne ihmiset menevät sitten, kun kukaan ei enää olekaan jakamassa ruokakasseja, kukaan ei anna lämmintä suojaa talven pakkasissa? Nouseeko hyvinvointi - Suomessa vähempiosaisten kapina, jota menestyvä enemmistökään ei voi jättää huomiotta? Lainkuuliainen ja hyväluontoinen kansakin voi lähteä liikkeelle, kun ei ole enää mitään menetettävää, kun kaikki ihmisarvoa myöten on poljettu jalkoihin. Voi nauraa - voi irvailla vitseillä banaanivaltiosta, mutta onko todellakin niin, että Suomessa sadat tuhannet kansalaiset elävät hiljaisuudessa köyhyysrajan alapuolella, eikä päättäjien eliitti edes halua nähdä tätä arjen todellisuutta, joka kävelee vastaan kaduilla - tietenkin vain, jos sattuu kadulle eksymään vailla silmälappuja ja korvatulppia. Puhumattakaan, että erehtyisi matkallaan ruokajonoon tai vaatejakeluun –köyhyyttäkö - kuka - mitä - missä - häh? Minä kohtasin sut aseman hallissa mietin, kyllä on elämä mallissa Ei sinulla muuta kotia vaikka olit taistellut talvisotia koko elämä muovikassissa seisoit aseman hallissa, passissa jospa tulisi joku jostakin antaisi miehelle killingin ja ei köyhyyttä löytynyt Suomesta ei jos sulkenut on koko katseensa siinä se, liian lähellä, marmoriportaiden juuressa Merja Kyllönen |