Täältä tullaan elämä – lapsiköyhyyttä vähennettävä

Tilastojen mukaan jo 700 000 suomalaista elää nyt köyhyysrajan alapuolella. Heistä noin 150 000 on lapsia. Köyhyysriski on Euroopan laajuisesti erityisen suuri yksinhuoltajaperheillä, monilapsisilla perheillä ja lapsilla, joilla on erityistarpeita. 

Suomessa lapsiperheköyhyys kolminkertaistui viime vuosikymmenellä ja osui etenkin yksinhuoltajaperheisiin. Suurin osa yksinhuoltajien käytettävissä olevista rahoista kuluu välttämättömään kulutukseen, asumiseen, ruokaan ja vaatteisiin, ja vanhempi säästää omista henkilökohtaisista menoistaan silloin kun rahat ovat todella tiukalla. Yksinhuoltajat kuitenkin satsaavat lastensa harrastuksiin suunnilleen saman verran kuin kahden huoltajan taloudet.

Varsinkin yksinhuoltajaäitien köyhyysriski on suuri. Yhden huoltajan perheitä on jo 120 000 eli viidennes kaikista lapsiperheistä. Useimmiten lapset ovat kirjoilla äitinsä kanssa samassa osoitteessa; isä on huoltajana vain noin 15 000 yksinhuoltajataloudessa.

Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Talousvaikeuksissa oleville perheille tulisi antaa nykyistä vahvempaa tukeaan antamalla taloudellista ja muuta apua sen varmistamiseksi, että köyhyys vähenee ja lapsia suojellaan taloudellisella ja ei-taloudellisella avulla niiltä kielteisiltä vaikutuksilta, joita taloudellisilla vaikeuksilla on heidän kehitykseensä.

Köyhyys vaikuttaa lapsen elämään monella tavoin. Vanhempien mahdollisuudet kantaa vastuu lapsen elatuksesta on heikentynyt ja lapsen syrjäytymisriski kasvaa. Lapsen osallistumismahdollisuuksien vähentyminen heikentää mahdollisuutta hyvään lapsuuteen. Vaikutukset heijastuvat sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan lopullinen syrjäytyminen uhkaa n. 30 000 nuorta. Koko maassa lastensuojelun asiakasmäärät ovat kaksinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana, erityinen kasvu on tapahtunut murrosikäisten kohdalla.

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmia ehkäiseviä palveluja ei ole puheista ja lupauksista huolimatta ryhdytty toivotulla tavalla kehittämään. Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden jälkeen kyseltiin, tarvittiinko näin raju tapahtuma, jotta päättäjät heräisivät. Tosiasia on, että paljosta puheesta huolimatta hallitus ei ole vieläkään herännyt. 

Lapsiköyhyyden voittamisessa varhainen puuttuminen lapsiperheiden, lasten ja nuorten ongelmiin on keskeistä. Nuorten köyhyyden ehkäisyssä keskeisiä kysymyksiä ovat nuorisotyöttömyyden ja koulupudokkaiden määrän vähentäminen. Jos kouluterveydenhuolto, ennaltaehkäisevät kotipalvelut ja neuvolat toimivat ja kouluryhmät ovat riittävän pienet, tarve kalliimmille erityispalveluille vähenee.  Avioliittojen tukemisella voidaan ehkäistä taloudellisia ongelmia, joita perheiden hajoamisesta yhden ansaitsijan talouteen usein seuraa.

Tukemalla perheitä ja lapsia rakennamme samalla vahvaa ja menestyvää tulevaisuuden yhteiskuntaa. Lapsuus on lyhyt. Kun ongelmat ovat nähtävissä, on tärkeää tehokkaasti puuttua niihin ja estää väliinputoajaryhmien syntyminen. Hyvä perhe- ja lapsipolitiikka on jokaisen suomalaisen etu, myös lapsettomien ja yksin elävien. Mitä tasapainoisempia ja terveempiä aikuisia lapsistamme kasvaa, sitä paremmin he aikanaan pystyvät kantamaan vastuun ikääntyvästä väestöstämme.

 
toukokuussa 2010,
puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd)