|
Köyhyys
Suomessa Katsoin
kaupassa kuinka vanha rouva rollaattoriinsa nojautuen valitsi ja
vertaili irtoperunoita.
Hyllyssä oli myös perunoita pussissa, mutta vanhus otti
perunan toisensa
jälkeen käteensä ja mietti. Lopulta hän osti
neljä multaista perunaa. Halvimmat,
mitä hyllyltä löytyi. Suomessa
on jo yli miljoona köyhyysrajalla tai sen alapuolella
elävää. Vanhuksia,
lapsiperheitä, yksineläviä, vammaisia. Köyhyys on
kovaa. Se eriarvoistaa ja
nöyryyttää. Se aiheuttaa syrjäytymistä,
lisää sairautta ja surua sekä
katkeruutta. Täällä
eduskunnassa
on juuri budjettikeskustelu kuumimmillaan. Valtiovarainministeri
Katainen hehkuttaa takuueläkettä, joka toki onkin hyvä
asia. Mutta, miksi sitä
ei anneta automaattisesti? Miksi se pitää hakea ja anoa?
Tuskin edes kaikki,
joille se kuuluisi, tietävät siitä. Meillä
on
asunnottomuuden poisto-ohjelma meneillään, sekin on hyvä
asia. Mutta sen
tarkoitus on puolittaa asunnottomuus, entä se toinen puoli? Kun on
työtön, ei
saa asuntoa. Kun on asunnoton, ei saa työtä. Olen
ollut muutamana jouluna Hurstin joulujuhlissa tekemässä
voileipiä, kattamassa
pöytiä ja tarjoilemassa. Kymmenen vuotta sitten,
ensimmäisellä kerralla muistan
järkytykseni, kun tajusin, että ei siellä suinkaan ollut
vieraina vain asunnottomia
miehiä. Sinne tuli vanhuksia haalistuneissa takeissa. Tuli
keski-ikäisiä miehiä
ja naisia. Sinne tuli nuoria silmät alas luotuina, hartiat
kumarassa ja hämillisiä
äitejä pienien lapsiensa kanssa. Kukaan ei tule Hurstin
juhlaan muusta syystä
kuin nälästä ja köyhyydestä. Kaikkien
päättäjien ja virkamiesten, jotka käsittelevät
näitä asioita, pitäisi mennä auttamaan
juhlan järjestelyissä edes yhden kerran. Mennä
aamuhämärissä jouluaattona
Vanhaan Messuhalliin, jossa valmistellaan juhlaa näille kaikkein
vähäosaisimmille.
Kun sitten tarjoilee heille jouluherkkuja ja antaa ruokaa sekä
vaatepaketteja
mukaan vietäväksi, saa selkeän kuvan
köyhyydestä ja ennen kaikkea köyhästä,
joka on elävä ihminen, ei numero tilastoissa.
|