Olen 29-vuotias perheellinen mies. Olen el\u00e4nyt aikuisik\u00e4ni v\u00e4h\u00e4varaiseksi luokiteltavana. Toimeentuloni on koostunut toimeentulotuesta,sairausp\u00e4iv\u00e4rahasta ja kuntoutustuesta. Mik\u00e4 t\u00e4h\u00e4n oikein johti? Keskityn tekstiss\u00e4 enimm\u00e4kseen k\u00f6yhyyteen johtaneeseen tapahtumaketjuun, ja kuvaan lopussa k\u00f6yhyytt\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Synnyin pieness\u00e4 kunnassa maaseudulla. \u00c4itini oli vakituisessa ty\u00f6suhteessa, ja is\u00e4ni sairasel\u00e4kkeell\u00e4 nuoruudessa sattuneen onnettomuuden vuoksi. Emme olleet mill\u00e4\u00e4n tapaa k\u00f6yhi\u00e4. Lapsuuteni sain viett\u00e4\u00e4 turvallisissa oloissa hyvien ja rakastavien vanhempieni luona. Minulla oli paljon harrastuksia joista pidin, ja kourallinen hyvi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4. Olin tavallinen touhukas lapsi.<\/p>\n\n\n\n
Koulussa menestyin kiitett\u00e4v\u00e4sti. Vanhempani tukivat koulunk\u00e4ynti\u00e4 monella tapaa.Is\u00e4lleni koulutus oli t\u00e4rke\u00e4 arvo, koska h\u00e4n ei onnettomuuden vuoksi saanut mahdollisuutta tutkintoon ja ammattiin. Is\u00e4ni kannusti koulunk\u00e4yntiin mm.hankkimalla opetuspelej\u00e4 tietokoneelle, ja rahallisilla palkkioilla peleiss\u00e4 suoritetuista teht\u00e4vist\u00e4 ja hyv\u00e4st\u00e4 koulumenestyksest\u00e4. K\u00e4vin my\u00f6s kansalaisopiston kursseilla opiskelemassa kieli\u00e4, l\u00e4hinn\u00e4 englantia ja saksaa. Suoriuduin koulussa kiitett\u00e4v\u00e4sti n\u00e4k\u00f6muistin avulla. Yl\u00e4asteelle menness\u00e4 keskiarvoni oli kiitett\u00e4v\u00e4. Koulunk\u00e4ynti\u00e4 kuitenkin varjosti kiusaaminen.<\/p>\n\n\n\n
Yl\u00e4asteelle sirtyminen oli pelottavaa. Olin kuullut erilaisia huhuja siit\u00e4. Kiusaaminen jatkui my\u00f6s yl\u00e4asteella, mutta jossain vaiheessa l\u00f6ysin keinon sen v\u00e4ltt\u00e4miseen. P\u00e4\u00e4dyin syrj\u00e4polulle ajautuneen ala-asteen kaverini mukana 8.luokalla ’pahojen poikien’ joukkoon. Huomasin t\u00e4m\u00e4n lopettaneen kiusaamisen. Aloin mukautumaan t\u00e4h\u00e4n joukkoon.<\/p>\n\n\n\n
Pahan pojan rooli oli aluksi omalla tavallaan ihan hauskaa. Pient\u00e4 keppostelua opettajille,sek\u00e4 ”mainetta ja kunniaa” koulun keskuudessa. T\u00e4m\u00e4 kuitenkin johti opettajien silm\u00e4tikuksi p\u00e4\u00e4tymiseen, ja koin tulleeni syrjityksi opettajien toimesta. T\u00e4m\u00e4 kokemus luonnollisesti vaikutti h\u00e4iri\u00f6k\u00e4ytt\u00e4ytymisen lis\u00e4\u00e4ntymiseen. Opettajista tuli vihollisiani.<\/p>\n\n\n\n
Aiemmin olin kiltti koulupoika, ja opettajat pitiv\u00e4t minusta. Uutta oli, ett\u00e4 asia k\u00e4\u00e4ntyi p\u00e4\u00e4laelleen. Samaan aikaan p\u00e4\u00e4dyin kaveriporukan hierarkian pohjalle.Roolikseni siell\u00e4 muotoutui sekop\u00e4\u00e4, joka tekee sen mit\u00e4 muut eiv\u00e4t halua tai uskalla. Toimin ’taksikuskina’, koska minulla oli mopo ja my\u00f6hemmin kevytmoottoripy\u00f6r\u00e4. En kokenut arvostusta mist\u00e4\u00e4n suunnasta, ja t\u00e4m\u00e4 sai minut voimaan psyykkisesti pahoin – masennuin.<\/p>\n\n\n\n
Masennus l\u00f6i edelleen lis\u00e4\u00e4 vett\u00e4 myllyyn h\u00e4iri\u00f6k\u00e4ytt\u00e4ytymisen suhteen. En lopulta pit\u00e4nyt mill\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n v\u00e4li\u00e4. Joskus join koulussa itse keitt\u00e4m\u00e4\u00e4ni kiljua, jonka johdosta minut ohjattiin perheneuvolan psykologille. Roolini vaihtui tuossa kohtaa pahasta pojasta mielenterveyspotilaaksi. Kohdallani teini-i\u00e4n turvalliseksi aikuiseksi muodostui psykologi. H\u00e4nen kanssaan opin kertomaan mik\u00e4 minulla on huonosti, mutten niink\u00e4\u00e4n siit\u00e4 mik\u00e4 on hyvin.<\/p>\n\n\n\n
9. luokan kev\u00e4tlukukauden alkaessa aloin laskemaan, etten ehdi koko kev\u00e4\u00e4n aikana istumaan kaikkia j\u00e4lki-istuntoja pois, ja aloin ker\u00e4ilem\u00e4\u00e4n niit\u00e4. Se ei kuitenkaan helpottanut oloani. Lopulta tilanne k\u00e4rjistyi, ja yritin itsemurhaa.P\u00e4\u00e4dyin psykiatriselle osastolle, ja k\u00e4vin peruskoulun loppuun sairaalakoulussa tyydytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 keskiarvolla. Siell\u00e4 minulle aloitettiin my\u00f6s ensimm\u00e4iset l\u00e4\u00e4kkeet.<\/p>\n\n\n\n
Ammattikoulussa aiempi ymp\u00e4rist\u00f6 hajosi, ja voin paremmin. Koulu sujui ongelmitta. Tuona aikana k\u00e4\u00e4nnyin uskoon, tai voisin oikeastaan sanoa tulleeni k\u00e4\u00e4nnytetyksi uskoon, jos niin voi sanoa. Tapasin uskovaisten konferenssissa tyt\u00f6n, jonka kanssa aloin seurustelemaan. Olin onnellinen.<\/p>\n\n\n\n
Seurustellessani tapaamani tyt\u00f6n kanssa aloimme hengailemaan yhden luokkalaiseni luona. H\u00e4n asui aiemman syrj\u00e4polulle p\u00e4\u00e4tyneen kaverini naapurissa. Tuossa vaiheessa h\u00e4n tuli taas mukaan kuvioihin. Ei mennyt aikaakaan, kun aloin juomaan reilusti alkoholia ja polttamaan pilve\u00e4. T\u00e4m\u00e4 johti eroon, joka musersi minut.<\/p>\n\n\n\n
Eron vuoksi hakeuduin l\u00e4\u00e4k\u00e4riin, koska olin tottunut avun l\u00f6ytyv\u00e4n l\u00e4\u00e4kkeist\u00e4. Sain reseptin rauhoittavia l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4, joita aloin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n liikaa, ja my\u00f6hemmin my\u00f6s alkoholin kanssa. T\u00e4m\u00e4n johdosta minut huostaanotettiin.<\/p>\n\n\n\n
Huostaanottoaikana erkanin kavereistani, mutta en saanut uudelta paikkakunnalta yht\u00e4k\u00e4\u00e4n kaveria. K\u00e4vin koulua pienluokalla, enk\u00e4 kokenut heid\u00e4n kanssa mit\u00e4\u00e4n yhteist\u00e4. En l\u00f6yt\u00e4nyt sit\u00e4 kautta uusia yst\u00e4vi\u00e4. J\u00e4in yksin. Ymp\u00e4rill\u00e4 oli vanhempien ja kavereiden sijaan joukko ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Huostaanotto p\u00e4\u00e4ttyi t\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4ni 18 vuotta. Tuossa kohtaa kysymys kuului: j\u00e4\u00e4nk\u00f6 paikkakunnalle, jossa minulla ei ole k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, vai palaanko kotikulmille, jossa minulle oli teoriassa edes jotain. Sit\u00e4 ei tarvinnut kahta kertaa mietti\u00e4, ja muutin takaisin kotipaikkakunnalleni.<\/p>\n\n\n\n
Kotiin palattua sosiaalitoimi linjasi, ett\u00e4 minulle pit\u00e4\u00e4 etsi\u00e4 oma asunto. Minulla ei ollut kuitenkaan valmiuksia itsen\u00e4iseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tuolloin lopetin protestina koulun ”koska m\u00e4 voin”. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen minut ohjattiin paikalliselle -huonomaineiselle – ty\u00f6pajalle tekem\u00e4\u00e4n yksinkertaista sarjaty\u00f6t\u00e4. Koin sen ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4n\u00e4, jopa n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4n\u00e4. En siell\u00e4 kauaa viihtynyt, ja lopetin siell\u00e4 k\u00e4ymisen.<\/p>\n\n\n\n
Tapasin noina aikoina er\u00e4\u00e4n naisen menneisyydest\u00e4ni. Aloimme tapailemaan hyvin intensiivisesti, ja seurustelemaan. J\u00e4imme yhdess\u00e4 kotiin nelj\u00e4n sein\u00e4n sis\u00e4\u00e4n pelaamaan tietokonepelej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
J\u00e4lkihuolto karsiutui vastustukseni vuoksi kerran kuussa toimeentulotukihakemuksen t\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, ja l\u00e4\u00e4kedosetin hakuun apteekista kerran viikossa. En ollut yhteisty\u00f6haluinen tahon kanssa, jonka koin kohdelleen minua v\u00e4\u00e4rin. Tuolloin arkeani oli aamusta iltaan pelaaminen, kaupassa k\u00e4ynti tarvittaessa ja dosetin haku apteekista.<\/p>\n\n\n\n
Toimeentulotuella ei ollut rahaa mihink\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iseen. Sain kahden viikon v\u00e4lein 70 euroa k\u00e4ytt\u00f6rahaa. Aloin etsim\u00e4\u00e4n helppoa tiet\u00e4 toimeentuloon ilman vuosien koulunk\u00e4ynti\u00e4. L\u00f6ysinkin pian netist\u00e4 sivuston, jossa myytiin puhelimia todella halvalla. N\u00e4in siin\u00e4 bisnesunelman. Otin ennakkomaksuja ja pikavippej\u00e4 yritystoiminnan aloittamiseen. L\u00e4hetin rahat eteenp\u00e4in, ja h\u00e4n paljastuikin huijariksi. Menetin kaiken. Seuraavaksi oli edess\u00e4 ennakkomaksujen takaisinmaksu. Otin osamaksulla puhelimia ja muuta elektroniikkaa kuitatakseni velat, ja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseni lukuisat petossyytteet. Velkaannuin pahasti.<\/p>\n\n\n\n
Minulla ei ollut koulutusta, eik\u00e4 ty\u00f6kokemusta. Ty\u00f6t\u00e4 tehdess\u00e4 k\u00e4teen olisi j\u00e4\u00e4nyt saman verran kuin toimeentulotuella. T\u00e4m\u00e4 vei motivaation tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Olimme tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ni kanssa ty\u00f6tt\u00f6mi\u00e4, ja vuokranmaksu sek\u00e4 kaupan maksusitoumus takasivat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n p\u00e4rj\u00e4\u00e4misen, joten p\u00e4\u00e4timme vauvakuumeen vuoksi tehd\u00e4 lapsen. Minusta tuli is\u00e4 19-vuotiaana. Kodin sis\u00e4inen arki muuttui lapsiperheen arjeksi, mutta kodin ulkopuolella minulla ei ollut psykiatrisen hoitokontaktin lis\u00e4ksi muuta. Kodin ulkopuolinen arki oli potilaan arkea – vastaanottoja,l\u00e4\u00e4kem\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4, kontrollik\u00e4yntej\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n ankean arjen ahdistuksen vuoksi psykiatrisia osastohoitojaksoja.<\/p>\n\n\n\n
Olin oppinut potilaaksi. Tiesin tarkasti mit\u00e4 sanoa ja mit\u00e4 tehd\u00e4 paetakseni osastolle seinien kaatuessa p\u00e4\u00e4lle. T\u00e4m\u00e4 mahdollisesti v\u00e4\u00e4risti kokonaiskuvaa tilanteen hankaluudesta. Minulle kirjoitettiin sairauslomaa ja my\u00f6hemmin kuntoutustukea kerta toisensa j\u00e4lkeen. Toimeentuloksi muodostui t\u00e4m\u00e4n kaavan kautta toimeentulotuki, sitten sairausp\u00e4iv\u00e4raha ja my\u00f6hemmin kuntoutustuki.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4m\u00e4 ovat t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kirjoitelman kannalta oleellisimmat asiat. En l\u00e4hdetarkemmin puimaan sit\u00e4, kuinka p\u00e4\u00e4sin siit\u00e4 takaisin jaloilleni. Summaan viel\u00e4 n\u00e4kemykseni kokonaisuudesta.<\/p>\n\n\n\n
Tapahtumaketju alkoi kiusaamisen v\u00e4ltt\u00e4miseksi muodostuneesta pahan pojan roolista, ja sen tuomasta mielialan laskusta. Opin avun l\u00f6ytyv\u00e4n l\u00e4\u00e4kkeist\u00e4. Huostaanoton syyn\u00e4 oli l\u00e4\u00e4kkeiden liikak\u00e4ytt\u00f6, ja silloin erkanin kavereistani ja arkeni hajosi. Lopetin koulun protestina, eik\u00e4 minulla ollut tuossa kohtaa normaalia arkea.Velkaannuin, joka teki ty\u00f6nteon kannattamattomaksi, enk\u00e4 niin nuorena osannut arvostaa ty\u00f6ntekoa. Teini-i\u00e4st\u00e4 jatkunut psykiatrinen hoitokontakti mahdollisti vakaan toimeentulon sairausp\u00e4iv\u00e4rahalla ja my\u00f6hemmin kuntoutustuella. Tilanteen n\u00e4ytt\u00e4ytyess\u00e4 hankalana minulle kirjoitettiin kerta toisensa j\u00e4lkeen lis\u00e4\u00e4kuntoutustukea. En saanut tarvitsemaani tukea ja motivointia toipumiseen. L\u00e4\u00e4kkeet eiv\u00e4t auttaneet, ja olin tottunut avun l\u00f6ytyv\u00e4n sielt\u00e4, enk\u00e4 osannut itse toimia tilannetta edist\u00e4\u00e4kseni puutteellisten arjen taitojen vuoksi,esimerkiksi itsehoito oli vieras k\u00e4site.<\/p>\n\n\n\n
Millaista sitten on olla k\u00f6yh\u00e4? K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4 muuttui 18-vuotiaana jatkuvan stressin v\u00e4ritt\u00e4m\u00e4ksi ankeaksi arjeksi. Vanhempien luona olin tottunut siihen, ettei rahasta ole pulaa, joten tuollainen niukkuus oli minulle uutta. V\u00e4lill\u00e4 jouduin karsimaan omaa sy\u00f6mist\u00e4ni taatakseni lapselle riitt\u00e4v\u00e4n ruoan. J\u00e4\u00e4kaapista otettu kuva ennen uutta rahap\u00e4iv\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isi lavastetulta ammottaessa tyhjyytt\u00e4\u00e4n.T\u00e4m\u00e4 kaikki vaikutti tietysti mielialaan, ja heikensi toimintakyky\u00e4 pitkitt\u00e4en tilannetta. Lainasin kavereilta, jos halusin hankkia jotain ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4.Ruokaostosten tekemisest\u00e4 tuli todella ahdistavaa. Hintalappuja katsoessa mieless\u00e4 py\u00f6ri jatkuvat laskutoimitukset paljonko j\u00e4\u00e4 rahaa mink\u00e4kin asian j\u00e4lkeen. Yritin kuumeisesti etsi\u00e4 keinoja tilanteen parantamiseen, tai oikeastaan uutta bisnesunelmaa jolla saisin velkani kuitattua ja p\u00e4\u00e4sisin aloitettua alusta.<\/p>\n\n\n\n
Vuoden 2019 Arkip\u00e4iv\u00e4n kokemuksia k\u00f6yhyydest\u00e4 -kirjoituskilpailun voittaja (jaettu 1. sija) Ville Venesm\u00e4ki kertoo oman tarinansa. Olen 29-vuotias perheellinen mies. Olen el\u00e4nyt aikuisik\u00e4ni v\u00e4h\u00e4varaiseksi luokiteltavana. Toimeentuloni on koostunut toimeentulotuesta,sairausp\u00e4iv\u00e4rahasta ja kuntoutustuesta. Mik\u00e4 t\u00e4h\u00e4n oikein johti? Keskityn tekstiss\u00e4 enimm\u00e4kseen k\u00f6yhyyteen johtaneeseen tapahtumaketjuun,…<\/span><\/p>\n