Joku saattaa luulla, että olisin jollain tapaa välinpitämätön. Kattia kanssa. Olen takuuvarmasti paljon välittävämpi ja empaattisempi kun moni hyväosainen. Minä en hamstraa jauhelihaa tai vessapaperia kaupasta yhden flunssan takia. Kaiken lisäksi tein meemin, jossa muistutan elämän arvoista ja arvojen tärkeysjärjestyksestä. Maailmassa kuolee joka viides sekunti lapsi nälkään ja nämä jotkut, niin sanotut hyvät ihmiset hankkii kaapit täyteen vessapaperia.
Aikaa ennen Koronavirusta ja siihen liittyvää hysteriaa elämäni oli jo valmiiksi aivan yhtä eristynyttä riippumatta siitä, onko ulkona millainen tapaamis- tai ulkonaliikkumiskielto. Minulla on ollut jo vuosikausia eräänlainen ulkonaliikkumiskielto. Siitä on pitänyt huolen väliaikaiseksi tarkoitettu toimeentulotuki, joka on tarkoittanut myös sitä, ettei minua tapaa kahviloissa, lounasravintoloissa eikä elokuvateattereissa. Puhumattakaan nyt ruotsinlaivalla risteilemässä tai Alppien viruslingossa hankkimassa tartuntaa toisten kansalaisten riesaksi.
Voi mikä siunattu kurjuus. Mikäli haluan jotain positiivista sanoa tästä elämäntilanteesta. En ole menettämässä hermojani, kuten jotkut tuttavani sosiaalisessa mediassa tekemien päivitysten perusteella näyttävät tekevän. Oikeastaan elämäni ei ole muuttunut sitten yhtään. Olen normaalilla tapaa varovainen, kuten aina ennenkin. Ostan vähäisillä rovoillani kaupasta ruokaa ja kävelen kotiin. Tänään onnen pienet muruset koostuivat tarjouksessa olleesta jäätelöpaketista.
Nautin jäätelöni yhdessä kahvin kanssa ja päädyin ajatukseen, että Koronan suhteen köyhyys voi olla jopa siunaus. Mistäs hankit tartunnan kun et koskaan mene minnekään. Katsotaan vielä hetki eteenpäin, ehkä tästä päivä valkenee minullekin.
Juha Salden
